KÄSITTEITÄ

LÄHES NOLLAENERGIATALO

Nimi "lähes nollaenergiatalo" viittaa tulevaan rakentamismääräysten energiatehokkuusvaatimukseen uudisrakentamisessa. Lähes nollaenergiatalolla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin korkea ja taloissa tarvittava vähäinen energia on tuotettu enimmäkseen uusiutuvalla energialla. 

Määritelmä perustuu rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin EPBD, joka astuu voimaan vuoden 2018 jälkeen koskien ensin viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevia uusia rakennuksia ja vuoden 2020 loppuun mennessä kaikkia uudisrakennuksia.

Tuleviksi määräyksiksi on ehdotettu pientalojen osalta nykyistä B-luokkaa, mikä tarkoittaa, että lähes nollaenergiatasoiseksi pientaloksi luetaan talot, joiden E-luku sijoittuu välille n. tasolle 110, vaihdellen talon koon mukaan.

Ennen määräysten voimaanastumista "lähes nollaenergiatalo" merkitsee tulevien määräysten vähimmäisvaatimuksen ennakoimista. 

MATALAENERGIATALO

Matalaenergiatalossa lämmitykseen kuluvan energian tarve on tavanomaista pienempi, korkeintaan 60 kWh/m² vuodessa eli puolet rakennusmääräykset täyttävän omakotitalon keskimääräisestä kulutuksesta. Matalaenergiatalojen rakentaminen on mahdollista tavanomaisella nykytekniikalla: riittävällä vaipan eristämisellä yhdistettynä energiatehokkaaseen ilmanvaihtoon.

PASSIIVITALO

Passiivitalossa lähes kaikki tarvittava lämpöenergia saadaan aikaan aurinkoenergiaa sekä rakennuksen käytön aiheuttamaa lämpöä hyödyntämällä. Passiivitalossa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää. Rakennuksen lämmitysenergian tarve noin neljäsosa normaalitasosta eli korkeintaan 25-35 kWh/m². Talon kokonaisenergian tarve korkeintaan 75-85 kWh/m². Rakennuksen ilmavuotoluku n50 tulee olla pienempi kuin 0,6 1/h.

LÄMMÖNLÄPÄISYKERROIN ELI U-ARVO

U-arvo eli lämmönläpäisykerroin kuvaa eri rakennusosien lämmöneristyskykyä: miten paljon tehoa tarvitaan pinta-alaa kohti, jotta saavutettaisiin tietty lämpötilaero eriste­rakenteen yli. Mitä pienempi U-arvo, sitä ­parempi lämmöneristys. 

Jämerän 500mm seinärakenteen U-arvo
- 0,14 W/M2K täysin kuivana
- 0,15W/M2K seinän saavuttaessa tasapainokosteutensa 4-6 % 

TIIVEYSMITTAUS

Ilmanvuotoluvun määrittämiseksi suljetaan rakennuksen vaippaan tehdyt aukot ja ilmanvaihtoventtiilit. Oviaukkoon sijoitetaan tiiviisti puhallin, jonka avulla ulkoilman ja rakennuksen sisäilman välille luodaan 50 Pa paine-ero. Yleensä rakennuksen sisälle muodostetaan alipaine. Puhaltimen läpi kulkeva ilmatilavuus [m3/h] mitataan ja jaetaan rakennuksen sisätilavuudella [m3]. Tulosta nimitetään ilmavuotoluvuksi n50 [1/h].

ILMANVUOTOLUKU

Tiiveysmittauksen tuloksena saadaan rakennuksen ilmanvuotoluku q50. Ilmanvuotoluku kertoo kuinka monta kertaa ilma vaihtuu tunnissa vuotokohtien kautta vaipan pinta-alaan nähden, kun sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero on 50 Pascalia. Mitä pienempi luku, sen parempi ilmatiiviys.

ENERGIANKULUTUS

Rakennuksen käytössä toteutunut kokonaisenergiantarve tietyllä­ ajanjaksolla. Ilmoitetaan yleensä kokonaiskulutuksena, kWh/a. Kulutus voidaan ilmoittaa myös esim. bruttopinta-alaa kohden, kWh/m². Energiankulutus sisältää mm. lämmityksen, jäähdytyksen, ilmanvaihdon ja lämmönsiirron sekä sähkö- ja valaistuslaitteiden kulutuksen.

OSTOENERGIANKULUTUS

Kokonaisenergian osa, jota ei voida tuottaa rakennuksen omilla lämmitysjärjestelmillä.

VARAAVA MASSA

Massa vaikuttaa lämmitys- ja jäähdytysenergian kulutukseen sekä kevät- ja kesäajan sisälämpötiloihin. Massan vaikutus riippuu monista tekijöistä, mm. rakennuksen tyypistä ja muodosta, ikkunoiden koosta ja suuntauksesta, sisälämpötilojen asetusarvoista, paikallisesta säästä ja ympäristön varjostuksesta. Siksi sen vaikutusta ei pysty ilmoittamaan yleispätevästi.

Massan vaikutus tilojen jäähdytystarpeeseen on kuitenkin selvästi suurempi, kuin lämmitystarpeeseen.Nordic Thermal Mass  -tutkimuksen (Kalema et al. 2006) tulosten mukaan massan vaikutus lämmitysenergiankulutukseen on 3% –14 %  ääritapausten välillä, ikkunapinta-alasta riippuen.

Lämpöä varaava massa tukee esimerkiksi aurinkoenergian passiivista hyödyntämistä. Massan vaikutusta tulisi kuitenkin arvioida aina tapauskohtaisesti rakennuksen suunnitteluvaiheessa ja sen positiivisia vaikutuksia hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.